0% found this document useful (0 votes)
6K views

Viruses: A Very Short Introduction 3rd Edition Dorothy H. Crawford download

Ebook download

Uploaded by

marutikallau
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
0% found this document useful (0 votes)
6K views

Viruses: A Very Short Introduction 3rd Edition Dorothy H. Crawford download

Ebook download

Uploaded by

marutikallau
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
You are on page 1/ 54

Viruses: A Very Short Introduction 3rd Edition

Dorothy H. Crawford pdf download

https://ebookmass.com/product/viruses-a-very-short-
introduction-3rd-edition-dorothy-h-crawford/

Explore and download more ebooks at ebookmass.com


Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookmass.com

Law. A Very Short Introduction , 3rd Edition Raymond Wacks

https://ebookmass.com/product/law-a-very-short-introduction-3rd-
edition-raymond-wacks/

Condensed Matter Physics: A Very Short Introduction Ross


H. Mckenzie

https://ebookmass.com/product/condensed-matter-physics-a-very-short-
introduction-ross-h-mckenzie/

The Spartans: a Very Short Introduction Andrew J. Bayliss

https://ebookmass.com/product/the-spartans-a-very-short-introduction-
andrew-j-bayliss/

Democracy: A Very Short Introduction (Very Short


Introductions) 2023rd Edition Zack

https://ebookmass.com/product/democracy-a-very-short-introduction-
very-short-introductions-2023rd-edition-zack/
Nanotechnology: A Very Short Introduction Philip Moriarty

https://ebookmass.com/product/nanotechnology-a-very-short-
introduction-philip-moriarty/

Globalization: A Very Short Introduction (Very


Introductions) 4th Edition

https://ebookmass.com/product/globalization-a-very-short-introduction-
very-introductions-4th-edition/

Genes: A Very Short Introduction 2nd Edition Jonathan


Slack

https://ebookmass.com/product/genes-a-very-short-introduction-2nd-
edition-jonathan-slack/

Poststructuralism: A Very Short Introduction, 2nd Edition


Catherine Belsey

https://ebookmass.com/product/poststructuralism-a-very-short-
introduction-2nd-edition-catherine-belsey-2/

The Spartans: A Very Short Introduction Andrew J. Bayliss

https://ebookmass.com/product/the-spartans-a-very-short-introduction-
andrew-j-bayliss-2/
Viruses: A Very Short Introduction
VERY SHORT INTRODUCTIONS are for anyone wanting a stimulating and
accessible way into a new subject. They are written by experts, and have
been translated into more than 45 different languages.
The series began in 1995, and now covers a wide variety of topics in every
discipline. The VSI library currently contains over 700 volumes—a Very Short
Introduction to everything from Psychology and Philosophy of Science to
American History and Relativity—and continues to grow in every subject
area.

Very Short Introductions available now:

ABOLITIONISM Richard S. Newman


THE ABRAHAMIC RELIGIONS Charles L. Cohen
ACCOUNTING Christopher Nobes
ADOLESCENCE Peter K. Smith
THEODOR W. ADORNO Andrew Bowie
ADVERTISING Winston Fletcher
AERIAL WARFARE Frank Ledwidge
AESTHETICS Bence Nanay
AFRICAN AMERICAN RELIGION Eddie S. Glaude Jr
AFRICAN HISTORY John Parker and Richard Rathbone
AFRICAN POLITICS Ian Taylor
AFRICAN RELIGIONS Jacob K. Olupona
AGEING Nancy A. Pachana
AGNOSTICISM Robin Le Poidevin
AGRICULTURE Paul Brassley and Richard Soffe
ALEXANDER THE GREAT Hugh Bowden
ALGEBRA Peter M. Higgins
AMERICAN BUSINESS HISTORY Walter A. Friedman
AMERICAN CULTURAL HISTORY Eric Avila
AMERICAN FOREIGN RELATIONS Andrew Preston
AMERICAN HISTORY Paul S. Boyer
AMERICAN IMMIGRATION David A. Gerber
AMERICAN INTELLECTUAL HISTORY Jennifer Ratner-Rosenhagen
THE AMERICAN JUDICIAL SYSTEM Charles L. Zelden
AMERICAN LEGAL HISTORY G. Edward White
AMERICAN MILITARY HISTORY Joseph T. Glatthaar
AMERICAN NAVAL HISTORY Craig L. Symonds
AMERICAN POETRY David Caplan
AMERICAN POLITICAL HISTORY Donald Critchlow
AMERICAN POLITICAL PARTIES AND ELECTIONS L. Sandy Maisel
AMERICAN POLITICS Richard M. Valelly
THE AMERICAN PRESIDENCY Charles O. Jones
THE AMERICAN REVOLUTION Robert J. Allison
AMERICAN SLAVERY Heather Andrea Williams
THE AMERICAN SOUTH Charles Reagan Wilson
THE AMERICAN WEST Stephen Aron
AMERICAN WOMEN’S HISTORY Susan Ware
AMPHIBIANS T. S. Kemp
ANAESTHESIA Aidan O’Donnell
ANALYTIC PHILOSOPHY Michael Beaney
ANARCHISM Alex Prichard
ANCIENT ASSYRIA Karen Radner
ANCIENT EGYPT Ian Shaw
ANCIENT EGYPTIAN ART AND ARCHITECTURE Christina Riggs
ANCIENT GREECE Paul Cartledge
THE ANCIENT NEAR EAST Amanda H. Podany
ANCIENT PHILOSOPHY Julia Annas
ANCIENT WARFARE Harry Sidebottom
ANGELS David Albert Jones
ANGLICANISM Mark Chapman
THE ANGLO-SAXON AGE John Blair
ANIMAL BEHAVIOUR Tristram D. Wyatt
THE ANIMAL KINGDOM Peter Holland
ANIMAL RIGHTS David DeGrazia
THE ANTARCTIC Klaus Dodds
ANTHROPOCENE Erle C. Ellis
ANTISEMITISM Steven Beller
ANXIETY Daniel Freeman and Jason Freeman
THE APOCRYPHAL GOSPELS Paul Foster
APPLIED MATHEMATICS Alain Goriely
THOMAS AQUINAS Fergus Kerr
ARBITRATION Thomas Schultz and Thomas Grant
ARCHAEOLOGY Paul Bahn
ARCHITECTURE Andrew Ballantyne
THE ARCTIC Klaus Dodds and Jamie Woodward
ARISTOCRACY William Doyle
ARISTOTLE Jonathan Barnes
ART HISTORY Dana Arnold
ART THEORY Cynthia Freeland
ARTIFICIAL INTELLIGENCE Margaret A. Boden
ASIAN AMERICAN HISTORY Madeline Y. Hsu
ASTROBIOLOGY David C. Catling
ASTROPHYSICS James Binney
ATHEISM Julian Baggini
THE ATMOSPHERE Paul I. Palmer
AUGUSTINE Henry Chadwick
JANE AUSTEN Tom Keymer
AUSTRALIA Kenneth Morgan
AUTISM Uta Frith
AUTOBIOGRAPHY Laura Marcus
THE AVANT GARDE David Cottington
THE AZTECS Davíd Carrasco
BABYLONIA Trevor Bryce
BACTERIA Sebastian G. B. Amyes
BANKING John Goddard and John O. S. Wilson
BARTHES Jonathan Culler
THE BEATS David Sterritt
BEAUTY Roger Scruton
LUDWIG VAN BEETHOVEN Mark Evan Bonds
BEHAVIOURAL ECONOMICS Michelle Baddeley
BESTSELLERS John Sutherland
THE BIBLE John Riches
BIBLICAL ARCHAEOLOGY Eric H. Cline
BIG DATA Dawn E. Holmes
BIOCHEMISTRY Mark Lorch
BIOGEOGRAPHY Mark V. Lomolino
BIOGRAPHY Hermione Lee
BIOMETRICS Michael Fairhurst
ELIZABETH BISHOP Jonathan F. S. Post
BLACK HOLES Katherine Blundell
BLASPHEMY Yvonne Sherwood
BLOOD Chris Cooper
THE BLUES Elijah Wald
THE BODY Chris Shilling
NIELS BOHR J. L. Heilbron
THE BOOK OF COMMON PRAYER Brian Cummings
THE BOOK OF MORMON Terryl Givens
BORDERS Alexander C. Diener and Joshua Hagen
THE BRAIN Michael O’Shea
BRANDING Robert Jones
THE BRICS Andrew F. Cooper
THE BRITISH CONSTITUTION Martin Loughlin
THE BRITISH EMPIRE Ashley Jackson
BRITISH POLITICS Tony Wright
BUDDHA Michael Carrithers
BUDDHISM Damien Keown
BUDDHIST ETHICS Damien Keown
BYZANTIUM Peter Sarris
CALVINISM Jon Balserak
ALBERT CAMUS Oliver Gloag
CANADA Donald Wright
CANCER Nicholas James
CAPITALISM James Fulcher
CATHOLICISM Gerald O’Collins
CAUSATION Stephen Mumford and Rani Lill Anjum
THE CELL Terence Allen and Graham Cowling
THE CELTS Barry Cunliffe
CHAOS Leonard Smith
GEOFFREY CHAUCER David Wallace
CHEMISTRY Peter Atkins
CHILD PSYCHOLOGY Usha Goswami
CHILDREN’S LITERATURE Kimberley Reynolds
CHINESE LITERATURE Sabina Knight
CHOICE THEORY Michael Allingham
CHRISTIAN ART Beth Williamson
CHRISTIAN ETHICS D. Stephen Long
CHRISTIANITY Linda Woodhead
CIRCADIAN RHYTHMS Russell Foster and Leon Kreitzman
CITIZENSHIP Richard Bellamy
CITY PLANNING Carl Abbott
CIVIL ENGINEERING David Muir Wood
CLASSICAL LITERATURE William Allan
CLASSICAL MYTHOLOGY Helen Morales
CLASSICS Mary Beard and John Henderson
CLAUSEWITZ Michael Howard
CLIMATE Mark Maslin
CLIMATE CHANGE Mark Maslin
CLINICAL PSYCHOLOGY Susan Llewelyn and Katie Aafjes-van Doorn
COGNITIVE BEHAVIOURAL THERAPY Freda McManus
COGNITIVE NEUROSCIENCE Richard Passingham
THE COLD WAR Robert J. McMahon
COLONIAL AMERICA Alan Taylor
COLONIAL LATIN AMERICAN LITERATURE Rolena Adorno
COMBINATORICS Robin Wilson
COMEDY Matthew Bevis
COMMUNISM Leslie Holmes
COMPARATIVE LITERATURE Ben Hutchinson
COMPETITION AND ANTITRUST LAW Ariel Ezrachi
COMPLEXITY John H. Holland
THE COMPUTER Darrel Ince
COMPUTER SCIENCE Subrata Dasgupta
CONCENTRATION CAMPS Dan Stone
CONFUCIANISM Daniel K. Gardner
THE CONQUISTADORS Matthew Restall and Felipe Fernández-Armesto
CONSCIENCE Paul Strohm
CONSCIOUSNESS Susan Blackmore
CONTEMPORARY ART Julian Stallabrass
CONTEMPORARY FICTION Robert Eaglestone
CONTINENTAL PHILOSOPHY Simon Critchley
COPERNICUS Owen Gingerich
CORAL REEFS Charles Sheppard
CORPORATE SOCIAL RESPONSIBILITY Jeremy Moon
CORRUPTION Leslie Holmes
COSMOLOGY Peter Coles
COUNTRY MUSIC Richard Carlin
CREATIVITY Vlad Glăveanu
CRIME FICTION Richard Bradford
CRIMINAL JUSTICE Julian V. Roberts
CRIMINOLOGY Tim Newburn
CRITICAL THEORY Stephen Eric Bronner
THE CRUSADES Christopher Tyerman
CRYPTOGRAPHY Fred Piper and Sean Murphy
CRYSTALLOGRAPHY A. M. Glazer
THE CULTURAL REVOLUTION Richard Curt Kraus
DADA AND SURREALISM David Hopkins
DANTE Peter Hainsworth and David Robey
DARWIN Jonathan Howard
THE DEAD SEA SCROLLS Timothy H. Lim
DECADENCE David Weir
DECOLONIZATION Dane Kennedy
DEMENTIA Kathleen Taylor
DEMOCRACY Bernard Crick
DEMOGRAPHY Sarah Harper
DEPRESSION Jan Scott and Mary Jane Tacchi
DERRIDA Simon Glendinning
DESCARTES Tom Sorell
DESERTS Nick Middleton
DESIGN John Heskett
DEVELOPMENT Ian Goldin
DEVELOPMENTAL BIOLOGY Lewis Wolpert
THE DEVIL Darren Oldridge
DIASPORA Kevin Kenny
CHARLES DICKENS Jenny Hartley
DICTIONARIES Lynda Mugglestone
DINOSAURS David Norman
DIPLOMATIC HISTORY Joseph M. Siracusa
DOCUMENTARY FILM Patricia Aufderheide
DREAMING J. Allan Hobson
DRUGS Les Iversen
DRUIDS Barry Cunliffe
DYNASTY Jeroen Duindam
DYSLEXIA Margaret J. Snowling
EARLY MUSIC Thomas Forrest Kelly
THE EARTH Martin Redfern
EARTH SYSTEM SCIENCE Tim Lenton
ECOLOGY Jaboury Ghazoul
ECONOMICS Partha Dasgupta
EDUCATION Gary Thomas
EGYPTIAN MYTH Geraldine Pinch
EIGHTEENTH‑CENTURY BRITAIN Paul Langford
THE ELEMENTS Philip Ball
EMOTION Dylan Evans
EMPIRE Stephen Howe
EMPLOYMENT LAW David Cabrelli
ENERGY SYSTEMS Nick Jenkins
ENGELS Terrell Carver
ENGINEERING David Blockley
THE ENGLISH LANGUAGE Simon Horobin
ENGLISH LITERATURE Jonathan Bate
THE ENLIGHTENMENT John Robertson
ENTREPRENEURSHIP Paul Westhead and Mike Wright
ENVIRONMENTAL ECONOMICS Stephen Smith
ENVIRONMENTAL ETHICS Robin Attfield
ENVIRONMENTAL LAW Elizabeth Fisher
ENVIRONMENTAL POLITICS Andrew Dobson
ENZYMES Paul Engel
EPICUREANISM Catherine Wilson
EPIDEMIOLOGY Rodolfo Saracci
ETHICS Simon Blackburn
ETHNOMUSICOLOGY Timothy Rice
THE ETRUSCANS Christopher Smith
EUGENICS Philippa Levine
THE EUROPEAN UNION Simon Usherwood and John Pinder
EUROPEAN UNION LAW Anthony Arnull
EVANGELICALISM John Stackhouse
EVIL Luke Russell
EVOLUTION Brian and Deborah Charlesworth
EXISTENTIALISM Thomas Flynn
EXPLORATION Stewart A. Weaver
EXTINCTION Paul B. Wignall
THE EYE Michael Land
FAIRY TALE Marina Warner
FAMILY LAW Jonathan Herring
MICHAEL FARADAY Frank A. J. L. James
FASCISM Kevin Passmore
FASHION Rebecca Arnold
FEDERALISM Mark J. Rozell and Clyde Wilcox
FEMINISM Margaret Walters
FILM Michael Wood
FILM MUSIC Kathryn Kalinak
FILM NOIR James Naremore
FIRE Andrew C. Scott
THE FIRST WORLD WAR Michael Howard
FLUID MECHANICS Eric Lauga
FOLK MUSIC Mark Slobin
FOOD John Krebs
FORENSIC PSYCHOLOGY David Canter
FORENSIC SCIENCE Jim Fraser
FORESTS Jaboury Ghazoul
FOSSILS Keith Thomson
FOUCAULT Gary Gutting
THE FOUNDING FATHERS R. B. Bernstein
FRACTALS Kenneth Falconer
FREE SPEECH Nigel Warburton
FREE WILL Thomas Pink
FREEMASONRY Andreas Önnerfors
FRENCH LITERATURE John D. Lyons
FRENCH PHILOSOPHY Stephen Gaukroger and Knox Peden
THE FRENCH REVOLUTION William Doyle
FREUD Anthony Storr
FUNDAMENTALISM Malise Ruthven
FUNGI Nicholas P. Money
THE FUTURE Jennifer M. Gidley
GALAXIES John Gribbin
GALILEO Stillman Drake
GAME THEORY Ken Binmore
GANDHI Bhikhu Parekh
GARDEN HISTORY Gordon Campbell
GENES Jonathan Slack
GENIUS Andrew Robinson
GENOMICS John Archibald
GEOGRAPHY John Matthews and David Herbert
GEOLOGY Jan Zalasiewicz
GEOMETRY Maciej Dunajski
GEOPHYSICS William Lowrie
GEOPOLITICS Klaus Dodds
GERMAN LITERATURE Nicholas Boyle
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
GERMAN PHILOSOPHY Andrew Bowie
THE GHETTO Bryan Cheyette
GLACIATION David J. A. Evans
GLOBAL CATASTROPHES Bill McGuire
GLOBAL ECONOMIC HISTORY Robert C. Allen
GLOBAL ISLAM Nile Green
GLOBALIZATION Manfred B. Steger
GOD John Bowker
GOETHE Ritchie Robertson
THE GOTHIC Nick Groom
GOVERNANCE Mark Bevir
GRAVITY Timothy Clifton
THE GREAT DEPRESSION AND THE NEW DEAL Eric Rauchway
HABEAS CORPUS Amanda Tyler
HABERMAS James Gordon Finlayson
THE HABSBURG EMPIRE Martyn Rady
HAPPINESS Daniel M. Haybron
THE HARLEM RENAISSANCE Cheryl A. Wall
THE HEBREW BIBLE AS LITERATURE Tod Linafelt
HEGEL Peter Singer
HEIDEGGER Michael Inwood
THE HELLENISTIC AGE Peter Thonemann
HEREDITY John Waller
HERMENEUTICS Jens Zimmermann
HERODOTUS Jennifer T. Roberts
HIEROGLYPHS Penelope Wilson
HINDUISM Kim Knott
HISTORY John H. Arnold
THE HISTORY OF ASTRONOMY Michael Hoskin
THE HISTORY OF CHEMISTRY William H. Brock
THE HISTORY OF CHILDHOOD James Marten
THE HISTORY OF CINEMA Geoffrey Nowell-Smith
THE HISTORY OF COMPUTING Doron Swade
THE HISTORY OF LIFE Michael Benton
THE HISTORY OF MATHEMATICS Jacqueline Stedall
THE HISTORY OF MEDICINE William Bynum
THE HISTORY OF PHYSICS J. L. Heilbron
THE HISTORY OF POLITICAL THOUGHT Richard Whatmore
THE HISTORY OF TIME Leofranc Holford‑Strevens
HIV AND AIDS Alan Whiteside
HOBBES Richard Tuck
HOLLYWOOD Peter Decherney
THE HOLY ROMAN EMPIRE Joachim Whaley
HOME Michael Allen Fox
HOMER Barbara Graziosi
HORMONES Martin Luck
HORROR Darryl Jones
HUMAN ANATOMY Leslie Klenerman
HUMAN EVOLUTION Bernard Wood
HUMAN PHYSIOLOGY Jamie A. Davies
HUMAN RESOURCE MANAGEMENT Adrian Wilkinson
HUMAN RIGHTS Andrew Clapham
HUMANISM Stephen Law
HUME James A. Harris
HUMOUR Noël Carroll
THE ICE AGE Jamie Woodward
IDENTITY Florian Coulmas
IDEOLOGY Michael Freeden
THE IMMUNE SYSTEM Paul Klenerman
INDIAN CINEMA Ashish Rajadhyaksha
INDIAN PHILOSOPHY Sue Hamilton
THE INDUSTRIAL REVOLUTION Robert C. Allen
INFECTIOUS DISEASE Marta L. Wayne and Benjamin M. Bolker
INFINITY Ian Stewart
INFORMATION Luciano Floridi
INNOVATION Mark Dodgson and David Gann
INTELLECTUAL PROPERTY Siva Vaidhyanathan
INTELLIGENCE Ian J. Deary
INTERNATIONAL LAW Vaughan Lowe
INTERNATIONAL MIGRATION Khalid Koser
INTERNATIONAL RELATIONS Christian Reus-Smit
INTERNATIONAL SECURITY Christopher S. Browning
INSECTS Simon Leather
IRAN Ali M. Ansari
ISLAM Malise Ruthven
ISLAMIC HISTORY Adam Silverstein
ISLAMIC LAW Mashood A. Baderin
ISOTOPES Rob Ellam
ITALIAN LITERATURE Peter Hainsworth and David Robey
HENRY JAMES Susan L. Mizruchi
JESUS Richard Bauckham
JEWISH HISTORY David N. Myers
JEWISH LITERATURE Ilan Stavans
JOURNALISM Ian Hargreaves
JAMES JOYCE Colin MacCabe
JUDAISM Norman Solomon
JUNG Anthony Stevens
KABBALAH Joseph Dan
KAFKA Ritchie Robertson
KANT Roger Scruton
KEYNES Robert Skidelsky
KIERKEGAARD Patrick Gardiner
KNOWLEDGE Jennifer Nagel
THE KORAN Michael Cook
KOREA Michael J. Seth
LAKES Warwick F. Vincent
LANDSCAPE ARCHITECTURE Ian H. Thompson
LANDSCAPES AND GEOMORPHOLOGY Andrew Goudie and Heather Viles
LANGUAGES Stephen R. Anderson
LATE ANTIQUITY Gillian Clark
LAW Raymond Wacks
THE LAWS OF THERMODYNAMICS Peter Atkins
LEADERSHIP Keith Grint
LEARNING Mark Haselgrove
LEIBNIZ Maria Rosa Antognazza
C. S. LEWIS James Como
LIBERALISM Michael Freeden
LIGHT Ian Walmsley
LINCOLN Allen C. Guelzo
LINGUISTICS Peter Matthews
LITERARY THEORY Jonathan Culler
LOCKE John Dunn
LOGIC Graham Priest
LOVE Ronald de Sousa
MARTIN LUTHER Scott H. Hendrix
MACHIAVELLI Quentin Skinner
MADNESS Andrew Scull
MAGIC Owen Davies
MAGNA CARTA Nicholas Vincent
MAGNETISM Stephen Blundell
MALTHUS Donald Winch
MAMMALS T. S. Kemp
MANAGEMENT John Hendry
NELSON MANDELA Elleke Boehmer
MAO Delia Davin
MARINE BIOLOGY Philip V. Mladenov
MARKETING Kenneth Le Meunier-FitzHugh
THE MARQUIS DE SADE John Phillips
MARTYRDOM Jolyon Mitchell
MARX Peter Singer
MATERIALS Christopher Hall
MATHEMATICAL FINANCE Mark H. A. Davis
MATHEMATICS Timothy Gowers
MATTER Geoff Cottrell
THE MAYA Matthew Restall and Amara Solari
THE MEANING OF LIFE Terry Eagleton
MEASUREMENT David Hand
MEDICAL ETHICS Michael Dunn and Tony Hope
MEDICAL LAW Charles Foster
MEDIEVAL BRITAIN John Gillingham and Ralph A. Griffiths
MEDIEVAL LITERATURE Elaine Treharne
MEDIEVAL PHILOSOPHY John Marenbon
MEMORY Jonathan K. Foster
METAPHYSICS Stephen Mumford
METHODISM William J. Abraham
THE MEXICAN REVOLUTION Alan Knight
MICROBIOLOGY Nicholas P. Money
MICROECONOMICS Avinash Dixit
MICROSCOPY Terence Allen
THE MIDDLE AGES Miri Rubin
MILITARY JUSTICE Eugene R. Fidell
MILITARY STRATEGY Antulio J. Echevarria II
JOHN STUART MILL Gregory Claeys
MINERALS David Vaughan
MIRACLES Yujin Nagasawa
MODERN ARCHITECTURE Adam Sharr
MODERN ART David Cottington
MODERN BRAZIL Anthony W. Pereira
MODERN CHINA Rana Mitter
MODERN DRAMA Kirsten E. Shepherd-Barr
MODERN FRANCE Vanessa R. Schwartz
MODERN INDIA Craig Jeffrey
MODERN IRELAND Senia Pašeta
MODERN ITALY Anna Cento Bull
MODERN JAPAN Christopher Goto-Jones
MODERN LATIN AMERICAN LITERATURE Roberto González Echevarría
MODERN WAR Richard English
MODERNISM Christopher Butler
MOLECULAR BIOLOGY Aysha Divan and Janice A. Royds
MOLECULES Philip Ball
MONASTICISM Stephen J. Davis
THE MONGOLS Morris Rossabi
MONTAIGNE William M. Hamlin
MOONS David A. Rothery
MORMONISM Richard Lyman Bushman
MOUNTAINS Martin F. Price
MUHAMMAD Jonathan A. C. Brown
MULTICULTURALISM Ali Rattansi
MULTILINGUALISM John C. Maher
MUSIC Nicholas Cook
MUSIC AND TECHNOLOGY Mark Katz
MYTH Robert A. Segal
NAPOLEON David Bell
THE NAPOLEONIC WARS Mike Rapport
NATIONALISM Steven Grosby
NATIVE AMERICAN LITERATURE Sean Teuton
NAVIGATION Jim Bennett
NAZI GERMANY Jane Caplan
NEGOTIATION Carrie Menkel-Meadow
NEOLIBERALISM Manfred B. Steger and Ravi K. Roy
NETWORKS Guido Caldarelli and Michele Catanzaro
THE NEW TESTAMENT Luke Timothy Johnson
THE NEW TESTAMENT AS LITERATURE Kyle Keefer
NEWTON Robert Iliffe
NIETZSCHE Michael Tanner
NINETEENTH‑CENTURY BRITAIN Christopher Harvie and H. C. G. Matthew
THE NORMAN CONQUEST George Garnett
NORTH AMERICAN INDIANS Theda Perdue and Michael D. Green
NORTHERN IRELAND Marc Mulholland
NOTHING Frank Close
NUCLEAR PHYSICS Frank Close
NUCLEAR POWER Maxwell Irvine
NUCLEAR WEAPONS Joseph M. Siracusa
NUMBER THEORY Robin Wilson
NUMBERS Peter M. Higgins
NUTRITION David A. Bender
OBJECTIVITY Stephen Gaukroger
OCEANS Dorrik Stow
THE OLD TESTAMENT Michael D. Coogan
THE ORCHESTRA D. Kern Holoman
ORGANIC CHEMISTRY Graham Patrick
ORGANIZATIONS Mary Jo Hatch
ORGANIZED CRIME Georgios A. Antonopoulos and Georgios Papanicolaou
ORTHODOX CHRISTIANITY A. Edward Siecienski
OVID Llewelyn Morgan
PAGANISM Owen Davies
PAKISTAN Pippa Virdee
THE PALESTINIAN-ISRAELI CONFLICT Martin Bunton
PANDEMICS Christian W. McMillen
PARTICLE PHYSICS Frank Close
PAUL E. P. Sanders
IVAN PAVLOV Daniel P. Todes
PEACE Oliver P. Richmond
PENTECOSTALISM William K. Kay
PERCEPTION Brian Rogers
THE PERIODIC TABLE Eric R. Scerri
PHILOSOPHICAL METHOD Timothy Williamson
PHILOSOPHY Edward Craig
PHILOSOPHY IN THE ISLAMIC WORLD Peter Adamson
PHILOSOPHY OF BIOLOGY Samir Okasha
PHILOSOPHY OF LAW Raymond Wacks
PHILOSOPHY OF MIND Barbara Gail Montero
PHILOSOPHY OF PHYSICS David Wallace
PHILOSOPHY OF SCIENCE Samir Okasha
PHILOSOPHY OF RELIGION Tim Bayne
PHOTOGRAPHY Steve Edwards
PHYSICAL CHEMISTRY Peter Atkins
PHYSICS Sidney Perkowitz
PILGRIMAGE Ian Reader
PLAGUE Paul Slack
PLANETARY SYSTEMS Raymond T. Pierrehumbert
PLANETS David A. Rothery
PLANTS Timothy Walker
PLATE TECTONICS Peter Molnar
PLATO Julia Annas
POETRY Bernard O’Donoghue
POLITICAL PHILOSOPHY David Miller
POLITICS Kenneth Minogue
POLYGAMY Sarah M. S. Pearsall
POPULISM Cas Mudde and Cristóbal Rovira Kaltwasser
POSTCOLONIALISM Robert Young
POSTMODERNISM Christopher Butler
POSTSTRUCTURALISM Catherine Belsey
POVERTY Philip N. Jefferson
PREHISTORY Chris Gosden
PRESOCRATIC PHILOSOPHY Catherine Osborne
PRIVACY Raymond Wacks
PROBABILITY John Haigh
PROGRESSIVISM Walter Nugent
PROHIBITION W. J. Rorabaugh
PROJECTS Andrew Davies
PROTESTANTISM Mark A. Noll
PSYCHIATRY Tom Burns
PSYCHOANALYSIS Daniel Pick
PSYCHOLOGY Gillian Butler and Freda McManus
PSYCHOLOGY OF MUSIC Elizabeth Hellmuth Margulis
PSYCHOPATHY Essi Viding
PSYCHOTHERAPY Tom Burns and Eva Burns-Lundgren
PUBLIC ADMINISTRATION Stella Z. Theodoulou and Ravi K. Roy
PUBLIC HEALTH Virginia Berridge
PURITANISM Francis J. Bremer
THE QUAKERS Pink Dandelion
QUANTUM THEORY John Polkinghorne
RACISM Ali Rattansi
RADIOACTIVITY Claudio Tuniz
RASTAFARI Ennis B. Edmonds
READING Belinda Jack
THE REAGAN REVOLUTION Gil Troy
REALITY Jan Westerhoff
RECONSTRUCTION Allen C. Guelzo
THE REFORMATION Peter Marshall
REFUGEES Gil Loescher
RELATIVITY Russell Stannard
RELIGION Thomas A. Tweed
RELIGION IN AMERICA Timothy Beal
THE RENAISSANCE Jerry Brotton
RENAISSANCE ART Geraldine A. Johnson
RENEWABLE ENERGY Nick Jelley
REPTILES T.S. Kemp
REVOLUTIONS Jack A. Goldstone
RHETORIC Richard Toye
RISK Baruch Fischhoff and John Kadvany
RITUAL Barry Stephenson
RIVERS Nick Middleton
ROBOTICS Alan Winfield
ROCKS Jan Zalasiewicz
ROMAN BRITAIN Peter Salway
THE ROMAN EMPIRE Christopher Kelly
THE ROMAN REPUBLIC David M. Gwynn
ROMANTICISM Michael Ferber
ROUSSEAU Robert Wokler
RUSSELL A. C. Grayling
THE RUSSIAN ECONOMY Richard Connolly
RUSSIAN HISTORY Geoffrey Hosking
RUSSIAN LITERATURE Catriona Kelly
THE RUSSIAN REVOLUTION S. A. Smith
SAINTS Simon Yarrow
SAMURAI Michael Wert
SAVANNAS Peter A. Furley
SCEPTICISM Duncan Pritchard
SCHIZOPHRENIA Chris Frith and Eve Johnstone
SCHOPENHAUER Christopher Janaway
SCIENCE AND RELIGION Thomas Dixon and Adam R. Shapiro
SCIENCE FICTION David Seed
THE SCIENTIFIC REVOLUTION Lawrence M. Principe
SCOTLAND Rab Houston
SECULARISM Andrew Copson
SEXUAL SELECTION Marlene Zuk and Leigh W. Simmons
SEXUALITY Véronique Mottier
WILLIAM SHAKESPEARE Stanley Wells
SHAKESPEARE’S COMEDIES Bart van Es
SHAKESPEARE’S SONNETS AND POEMS Jonathan F. S. Post
SHAKESPEARE’S TRAGEDIES Stanley Wells
GEORGE BERNARD SHAW Christopher Wixson
MARY SHELLEY Charlotte Gordon
THE SHORT STORY Andrew Kahn
SIKHISM Eleanor Nesbitt
SILENT FILM Donna Kornhaber
THE SILK ROAD James A. Millward
SLANG Jonathon Green
SLEEP Steven W. Lockley and Russell G. Foster
SMELL Matthew Cobb
ADAM SMITH Christopher J. Berry
SOCIAL AND CULTURAL ANTHROPOLOGY John Monaghan and Peter Just
SOCIAL PSYCHOLOGY Richard J. Crisp
SOCIAL WORK Sally Holland and Jonathan Scourfield
SOCIALISM Michael Newman
SOCIOLINGUISTICS John Edwards
SOCIOLOGY Steve Bruce
SOCRATES C. C. W. Taylor
SOFT MATTER Tom McLeish
SOUND Mike Goldsmith
SOUTHEAST ASIA James R. Rush
THE SOVIET UNION Stephen Lovell
THE SPANISH CIVIL WAR Helen Graham
SPANISH LITERATURE Jo Labanyi
THE SPARTANS Andrew Bayliss
SPINOZA Roger Scruton
SPIRITUALITY Philip Sheldrake
SPORT Mike Cronin
STARS Andrew King
STATISTICS David J. Hand
STEM CELLS Jonathan Slack
STOICISM Brad Inwood
STRUCTURAL ENGINEERING David Blockley
STUART BRITAIN John Morrill
THE SUN Philip Judge
SUPERCONDUCTIVITY Stephen Blundell
SUPERSTITION Stuart Vyse
SYMMETRY Ian Stewart
SYNAESTHESIA Julia Simner
SYNTHETIC BIOLOGY Jamie A. Davies
SYSTEMS BIOLOGY Eberhard O. Voit
TAXATION Stephen Smith
TEETH Peter S. Ungar
TELESCOPES Geoff Cottrell
TERRORISM Charles Townshend
THEATRE Marvin Carlson
THEOLOGY David F. Ford
THINKING AND REASONING Jonathan St B. T. Evans
THOUGHT Tim Bayne
TIBETAN BUDDHISM Matthew T. Kapstein
TIDES David George Bowers and Emyr Martyn Roberts
TIME Jenann Ismael
TOCQUEVILLE Harvey C. Mansfield
LEO TOLSTOY Liza Knapp
TOPOLOGY Richard Earl
TRAGEDY Adrian Poole
TRANSLATION Matthew Reynolds
THE TREATY OF VERSAILLES Michael S. Neiberg
TRIGONOMETRY Glen Van Brummelen
THE TROJAN WAR Eric H. Cline
TRUST Katherine Hawley
THE TUDORS John Guy
TWENTIETH‑CENTURY BRITAIN Kenneth O. Morgan
TYPOGRAPHY Paul Luna
THE UNITED NATIONS Jussi M. Hanhimäki
UNIVERSITIES AND COLLEGES David Palfreyman and Paul Temple
THE U.S. CIVIL WAR Louis P. Masur
THE U.S. CONGRESS Donald A. Ritchie
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
Kuutti tarttui Kaarinan käteen.

— Tekeekö minun läsnäoloni sinulle elämän vaikeammaksi?

— Sinä helpoitat sitä.

— Ei, ei. Minä tiedän, että kaikkeen, mihin minä kosken, syntyy
tuska! Pelkään tartuttavani omaa murhettani.

— Sinä syvennät ihmisiä ja silloin he kärsivät. Se on elämän onnea


samalla…

— Niin, minä tiedän, että mitä rehellisemmäksi ihminen käy


itselleen, sitä yksinäisemmäksi hän käy ja — sitä helpompi on hänen
tulla toimeen toisten kanssa. Ei vaadi, ei odota mitään… Jos jotakin
saa, on se lahjaa, sulaa iloa…

— Niin, silloin voi olla heille hyväkin.

— Minä olen ollut hyvä väärälläkin tavalla, lakannut liian varhain


taistelemasta, mennyt myötävirtaan, pitänyt omat mielipiteet omina
tietoinani. Mutta samalla on murhe tehnyt minut nöyräksi, en ole
voinut torjua pois ihmistuskaa, olen ollut sielujen heittopaikka,
pelkästään itsekkäisyydestä, siksi, että minun on ollut helpompi
kantaa toisten kuormaa kuin omaani. En olisi jaksanut muuten. Olen
aina jäänyt kiitollisuuden velkaan, vaikka olen saanut
joutavanpäiväistä rihkamaa. Enkä ole itse antanut mitään, en
antautunut. Ihmiset olisivat muuten arkipäiväistyttäneet, lyöneet alas
unelmani…

— Se on runoilijan tapa kantaa murhetta. Minä olen kantanut sen


aivan yksin.
— Niin, minä näen, että sinun on ollut vielä vaikeampi elää kuin
minun. Sinussa on jotakin niin autioitunutta, orpoutunutta. Ennen
luulin, että sinun aatteellinen taistelusi antoi sinulle kaiken, mitä
toivoit, ja otti sinut kokonaan omakseen. Vähitellen olen huomannut,
että sinussa sittenkin on joku tyhjä sija, joku täyttymätön onnen
unelma… Sano, ystäväni, voinko minä jollakin tavoin helpottaa sinun
elämäsi taistelua?

— Sinä olet tehnyt sitä koko ajan. Sinä olet antanut minulle
elämän työn ja onnen unelman…

— Minä!

— Niin, muistatko, miten kerran nuoruudessasi lauloit:

"Ken hyväks pyrkii, sitä olkoon hän nyt oitis, pakkoruoskaa


elämän vartoamatta!

Se vast' on vapaa, joka unelmoi


kauneinta unta ja sen muuttaa voi
elämän työksi…"

— Oh tuo ikivanha, huono runonpätkä! Olin sen jo aivan


unohtanut. Kaikkea sinä, Kaarina, muistatkin! Minä luulin silloin, ettei
sitä runokirjaa kukaan lukenut.

— Siihen aikaan en muuta tehnytkään kuin luin sinun runojasi. Ja


tuo runoelma ratkaisi koko elämän kohtaloni. Sillä oli suurempi
merkitys kuin kukaan voi aavistaa. Monasti olen aikonut kiittää sinua
siitä, mutta en ole voinut, en tiedä miksi. Katsos, voinhan kertoa
kaikki nyt perästäpäin, minä olin näkevinäni tuossa kehoituksessa
Jumalan sormen, joka viittasi juuri minuun: sinun, Kaarina, on oltava
Oula Kuutin unelmien toteuttaja!

— Minun unelmieni! Mitä minä sitten olen unelmoinut?

— Että elämä on pyhä…

— Että elämä on pyhä, toisti Kuutti hitaasti kuin ihmetellen.


Niinkö? Joskus parhaimpina hetkinäni olen sellaista ajatellut ehkä.
Tuohan on sinun oma unelmasi.

— Kaikki olen saanut sinulta, vastasi Kaarina verhotulla äänellä.

— Päinvastoin, Kaarina. Minä yritin mestaroida sinun aatteitasi,


mutta Jumalan sormi tuli väliin ja esti sen. Se yritys maksoi
ihmishenkiä… ja minun uskoni. Onnellinen sinä, Kaarina, jos vielä
uskot kaikkeen tuohon!

— Nuo uhrit, kaikki tuo ääretön kärsimys, voima, odotus, työ,


kaipaus miljoonissa sieluissa ei voi mennä hukkaan!

— Sellaista kuitenkin tapahtuu. Mistä ammennat sinä uskosi,


ystäväni?

— Minä uskon sinuun!

— Miksi et ennen sanonut sitä? Silloin olisin ehkä nyt parempi


ihminen. Minullakin oli kerran kaunis unelma, hyvin kaunis… Mutta
mikä oli tuo sinun oma yksinäinen onnen unelmasi, sinun elämän
murheesi, Kaarina. Sano, oliko se ehkä sittenkin rakkauden unelma?

— Kenties.
— Kaarina! Miksi, miksi en minä saanut luoda tuotakin unelmaasi!
Miksi en kohdannut sieluasi, ennen!

Kaarina katsoi pois.

— Ei, minä puhun mielettömiä. — Kuutti taisteli mielenliikutustaan


vastaan. — Minä en olisi ollut kyllin arvokas sinun onnen unelmasi
esineeksi, sinä iki-ihana ja hyvä!

Kaksi suurta kyyneltä tipahti Kaarinan poskelle. Mutta Kuutti ei sitä


huomannut.
XVIII.

Aurinko paistaa ulkona riuduttaen hankia.

Mutta ihmiset kulkevat kuin sitä näkemättä. He huohottavat


tukehtuvin keuhkoin, kuin ilmattoman lasikuvun alla tai kovassa
helteessä, he värisevät laihoina ja sinisinä kuin ankaran vilutaudin
kourissa. Heidän rääkkääntyneistä, pitkäviivaisiksi venähtäneistä
kasvoistaan loimuaa kaksi nälkiintynyttä, pitkällisen
hermojännityksen rankaisemaa silmää, heidän ohuet huulensa
raoittuvat kuin kuolevilla kuiskaamaan vain yhtä ainoaa, viimeistä,
turhaa elämän-onnen huokausta: rauhaa! Eikö tämä
kuolonkamppailu, tämä odotus, tämä kärsimys koskaan lopu?

Sisäisen järjestyksen, kansallisen vapauden, luokkataistelun ja


yksilöllisen elämänmoraalin asiat, kaikki on jo ehditty moneen
kertaan käsitellä ja valmiiksi jauhaa. On ehditty suuttua, leimuta,
iskeä kansalaissodassa vastakkain idän ja lännen aseilla, lakoilla ja
painatuskielloilla, sotkeutua kataluuden ja halpamaisuuden
verkkoihin, olla käskijänä ja orjana, innostua ja talttua, kumota ja
rakentaa utopiojen hetkellisiä korttilinnoja, hehkua ja hiiltyä
tunteessa ja siloittaa ajatuksessa kaikki uuden
maailmankatsomuksen valtareitit.
Lopullinen vahvistus vain puuttuu enää ja se viipyy, viipyy…

Sanotaan: Sitten kun sota loppuu, niin sitten… Ja se ei lopu, se


raivoaa, raivoaa yhä.

Turhaan ovat ihmiskunnan jaloimmat henget tulittaneet henkensä


terävimmät nuolet sitä vastaan ja loimunneet tulenpatsaina keskellä
soaistua Europaa. Turhaan on taottu ihmisten päähän, että sotien
valloitukset ovat tilapäisiä, häviöt korvaamattomia, että valloitus on
yksityisen vallan voitto, häviö koko ihmiskunnan, että jokainen
ihmishenki on elämänarvo sinään ja että noiden kymmenen
miljoonan sammuneen ihmishengen joukossa on voinut olla
ihmiskunnan suuria aurinkoja ja ikuisen onnen siemeniä. Kaikki ovat
yksimielisiä siitä, että maailmansota on hirvittävä ilveily, typerä,
kammottavan raaka murhenäytelmä, joka siirtää ihmiskunnan
arvoasteen vuosituhansia taaksepäin. Valtiomiesten parhaat ovat
uljaasti nousseet sotaa vastaan, naiset kautta maailman panneet
vastalauseensa, sotilaatkin kuolleet rauhanaatteen marttyyreina. Se
on leimattu pelkurimaisuudeksi, epäviisaaksi, epäisänmaalliseksi, ja
taas ovat kaikki alistuneet. Taas jatkuu sotaa. Vaikka kaikki tietävät,
että se on tuloksetta, että se voiton kangastus, joka alun pitäen
houkutteli hirmukeinoihin ryhtymään, katoo päivä päivältä yhä
kauemmaksi. Se on kuin irralleen päässyt jättiläiskokoinen
vahingonvalkea, jota ei uskalleta edes sammuttaa, se roihuaa kuin
ihmiskunnan kaikkien salaheikkouksien, paheiden ja eläimellisyyksien
häpeämerkki koko maapallon yllä.

Se tuntuu pienimpään soppeen asti. Se riisuu ihmisiltä vaatteet,


vie leivän heidän suustaan, kuihduttaa heidän henkensä…
Suomessakin, joka kuitenkin suurimman ajan on ollut vain sodan
kauhujen likaviemärinä, rauhallisena takapihana, sen aiheuttaman
kurjuuden passiivisena todistajana!

Aivot ovat joutuneet riuduttavan odotuksen ja typerryttävien


pakkomielteiden valtaan. Ne seuraavat tylsällä nälällä
sanomalehdistä, missä päin maata milloinkin joku viimeinen
jauhosäkki tai perunajaala kulkee, missä taas on ryöstetty, murhattu,
raiskattu… Mutta tätä mielenkiintoa suurempi on hengen raivoisa
odotus jännityksen laukeamisesta.

*****

Suuressa kahvilassa valtakadun varrella istuu ihmisiä


sanomalehtien ja mustien kahvikupposiensa äärellä, joista ilman
mitään lisäkkeitä maksetaan huimaavia hintoja. Sitä tuskin kukaan
huomaa… Ulkona sinkauttelee tuuli ikkunaan silloin tällöin keveitä,
kimmeltäviä lumihiutaleita. Joskus verhoaa pilvi taivaan. Ja ihmiset
näyttävät silloin rauhallisemmilta. Mutta taas kun kirkas säde, tuo
entinen ilontuoja, osuu johonkin pöytään, paljastaa se kirpeät rypyt
suupielissä ja tuskallisen kiillon silmissä.

Oula Kuutti istuu myös eräässä nurkassa tutkien lehteä.

Rauha oli siis todellakin jo aivan kynnyksellä.

Kaikki oli käynyt, niinkuin hän oli aavistanutkin. Valtiollinen sota oli
sortunut yhteiskunnallisiin mullistuksiin, yhteiskunnalliset
vallankumoukset vaimenneet nälänhätään, nälkä vienyt kaikki
yhdessä voimin tavoittamaan rauhaa.

Pakollinen kansainvälinen sovinto-oikeus, maa- ja merisotavoimien


aseista riisuminen, avoimien merien vapaus, kaikkien kansojen
taloudellisen toiminnan vapaus, pienien kansallisuuksien
olemassaolon kansainvälinen turvaaminen kansainvälisen
suojelusosaston avulla ja ehdoton kieltäytyminen kaikesta sodasta
mistään syystä tulevaisuudessa, nämä nootit olivat jo pääasiassa
tunnustettuja periaatteita tulevassa rauhan konferenssissa.

Hyvä Jumala, mikään saavutus ei ollut liian suuri, sillä hinnalla!

Vapaus valtiollinen ja yhteiskunnallinen koittaisi siis vihdoin


Suomellekin. Täytyi koittaa. Kuka saattoi sen evätä. Nekö, jotka
väittivät, ettei Suomi ollut sitä ansainnut vertaan vuodattamalla
niinkuin muut. Se väite oli vain puoleksi totta. Ja mitä se oli kärsinyt!
Ja mitä se oli taistellut olemassaolostaan! Juuri siksi, ettei se alun
pitäin ollut verisin, vaan henkisin asein taistellut, oli se ansainnut olla
ensimäinen uuden maailmanrauhan vapaista valtioista. Sorronkin
alla, mitä oli se tehnyt itsestään? Valtiollisesti, yksilöllisesti ja
yhteiskunnallisesti valveutuneen kansan muutamassa kymmenessä
vuodessa, luovan hengen alalla yhden Europan ensimäisistä. Hyvä
Jumala, miten voimakas, lahjakas, yksinäinen ja samalla särkynyt
tämä rakas ja inhoittava kansa oli! Ei, ei särkynyt enää — kaikki alkoi
ehjentyä, kaikki alkoi olla valmista uutta aikaa varten.

Oula Kuutti hengitti raskaasti, hänen oli vaikea kantaa sisäisen


mielenliikkeensä voimaa.

— Hyvää päivää, runoilija. Mitä te runoilette nyt?

Kuutti katsahti ylös hämmentyneenä. Salme Tamm seisoi hänen


edessään pieni siro hymy huulillaan kuin ennenkin.

— Pitkästä aikaa teitäkin näkee, virkkoi Kuutti kuin pahanteosta


yllätettynä koettaen saada järjestykseen yksinäisyydessä liian
yksilöityneitä ilmeitään ja tarjoten istuinpaikkaa.

— Kenen syy? virkahti Salme Tamm.

Kuutti levitti käsiään.

— Hyvä Jumala, vieläkö te kysytte sellaista?

— Syitä tulee nykyään kysyä, seuraukset tunnemme jo liiankin


hyvin.
Alkujuureen on iskettävä…

— Olette oikeassa, kuten aina, sanoi Kuutti keventäen äänilajiaan.


Minä puolestani olen unohtanut paljon, jota en muissa olosuhteissa
olisi tehnyt. Ajan aallot käyvät muualla vielä korkeampina kuin
meillä, kansan aalto kantaa meilläkin yksilön pienet vaiheet pian
unhoon niinkuin ennen suurkaupunki peitti maaseudun. Kaikki
alistetaan nykyään, unohdetaan…

— Niin, kaikki paitsi syyt…

— Politiikassako?

— Syyt, syy ylimalkaan. Kaikessa.

— Syyt tulee muistaa, syy, syyllisyys, tarkoitan, unohtaa.

— Te puhutte kuin maallikko juridiikasta tai kuin runoilija


todellisuudesta. No, se kuuluu teille.

— Miksi olette niin… niin omituinen?

— Ette muista, että olin samanlainen ennenkin!


— En, sitä en todellakaan muista. Te olette äänilajiltanne niin —
kuinka sanoisin — hyökkäävä! Minulla olisi paljon parempi ehdotus,
se, nimittäin, että tekisimme ainakin välirauhan tai mieluummin
jonkinlaisen puolustusliiton. Mutta te tietysti pidätte tätä ehdotusta
liian lievänä rakkauden tunnustuksena…

— Jättäkää jo tuo ijänikuinen leikinlaskunne, vastasi Salme


kylmästi. Ettekö huomaa, etten ole leikkituulella. Sitäpaitsi olemme
jo kerran yrittäneet liittoutua ja huonolla menestyksellä. Teistä ei ole
liittolaiseksi minulle, eikä minusta teille, sen te tiedätte hyvin.

— Miksi ei?

— Me emme luota toisiimme…

— Mutta miksi emme luottaisi?

Salme Tammin silmät saivat pimeän värin.

— Te epäilitte minua liian kauan ja nyt epäilen minä teitä. Ah,


luuletteko, etten huomannut, ettette te rehellisesti ollut toverini
ettekä ystäväni. Te epäilitte minua vakoilijaksi ja jos joksikin. Kaiken
tuon minä näin. Te pelkäsitte, että harkitsin etuja ja että minulla
sydämen sijalla oli vain pelkkä laskukone, samanlainen kuin päässäni
virassa ollessani. Te halveksitte runoilijana konttoristia minussa ja
suomalaisena virolaista minussa. Niin, älkää suuttuko, se on totta,
kaikki te suomalaiset halveksitte virolaisia. Ja luulette, ettemme me
huomaa sitä, me, jotka älymme puolesta olemme teitä
korkeammalla. Te otatte meidät kuin porvarit ottavat käteensä
"Raumlaissi jaarituksi". Te suomalaiset ette voi veljeskansan tavoin
ojentaa kättä virolaisille. Te ette pidä meistä. Se oli katkeraa
huomata. Me olimme kädenannossamme rehellisempiä kuin te
suomalaiset. Epäilevä, salakavala, itsehyväinen talonpoika pistää
teissä esiin. Te katsotte meihin ja meidän kieleemme kuin ihminen
apinaan, kuin johonkin ärsyttävästi samankaltaiseen, ala-
arvoisempaan olentoon, kuin petolliseen, vihattuun kieropeiliin. Niin,
te ette ole vielä mahdollisia mihinkään suurempaan, suur-
inhimillisempään yhteistoimintaan. Suur-Suomi-unelmakin oli vain
unelma. Siinä oli liiaksi Suomen suuruutta. Mutta se oli kuitenkin
aikoinaan minun elämäni suurin. Nyt voin taas palata
kansainväliseksi käsityöläiseksi ja virolaiseksi patriootiksi.
Ihanteettomaksi koneosaksi elämänvoiman kulutuskoneistossa ja
samalla mallikelpoiseksi kansalaiseksi! Nyt vasta olen kypsä
ymmärtämään positivistista sosialismia, inhimillistä ja isänmaallista,
mutta en enää yhteistyössä teidän kanssanne!…

— Salme-rouva! Miten kovia ja katkena sanoja!

— Enkö ole puhunut totta? Ette voi kieltää sitä! Siksi toverillinen
on teidän oltava nyt, vihdoin viimeinkin.

Kuutti vaikeni. Joku kiusallinen hermopingoitus kuivasi hänen


kitalakensa.

— Te ette ole luottanut minuun, jatkoi Salme. Ja kaikki


ihanteellisuus, kaikki koossa pysyttävä, rakentava, yhdistävä
maailmassa perustuu keskinäiselle luotolle. Niin, niin, näen ivahymyn
huulillanne.

Kuutti teki torjuvan, epätoivoisen eleen.

— Niin jatkoi Salme, minä puhun nyt taas mielestänne kuin tiskin-
takainen, kuin kamasaksa, näen sen. Mutta mitä puhun, se on totta!
Ilman luottamusta, huomatkaa, en sano edes; uskoa ei ole ihmisellä
mitään, ei omaa itseäänkään. Ja teihin ei voi luottaa.

— Oletteko edes yritellyt?

— Olen yritellyt…

— Ette ole siis perustaneet täydelle luotolle tekään, epäluulo on


aivan myrkyttänyt teidät, ja vaaditte, että minun…

— Anteeksi! en vaadi teiltä mitään, en ole koskaan vaatinut. Luulin


että yhteiset harrastukset veisivät meidät yhteistyöhön, mutta
erehdyin. Teille ei ollut mikään tärkeää, teistä oli vain hauskaa
kuvitella.

— Minun täytyy laskea aseeni edessänne. Iskette hyvin! Minä en


voi puolustaa itseäni, en sanoa mitään. Aika on teidät kovettanut ja
minut pehmentänyt. Te ette nähtävästi enää kaipaakaan yhteistyötä,
te riitätte itse itsellenne ja siksi te nyt annatte eropassit minulle. Te
kuulutte väkeväin neitseitten sukuun, joka on aina ollut minulle
vieras.

— Te olette heikkoa rotua, te runoilijat, naurahti Salme.

— Kyllä kai.

— Varmasti!

Pitkään aikaan he eivät puhuneet mitään. Kuutti katseli Salmea ja


hänen mielestään Salmen kasvot olivat jollakin tavoin kovettuneet.

— Te jäätte liike-uralle? kysyi hän vaihtaen puheenaihetta ja


jotakin sanoakseen.
— Tuskin.

— Mitä suunnitelmia teillä sitten on?

— Ensinnäkin matkustan Viroon. Minä tunnen, että minua


tarvitaan siellä. Nyt minun ei enää tarvitse palata huonona
kansalaisena, jos palaan täytenä sosialistinakin. Horjuin jonkun
aikaa, nyt olen taas ehjä ja varma. Olen viime aikoina lukenut
juridiikkaa. Aion ottaa lainopillisen tutkinnon ja ruveta juristiksi.
Maailmassa tehdään liian paljon vääryyttä, jotta voisin sitä syrjästä
pitäin välinpitämättömänä ja toimettomana katsella. Läheisimpiä
ystäviäni on kidutettu vankilassa viattomasti. Miehet vielä jotenkuten
suoriavat pälkähästä, mutta naiset!

— Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin. — Herra armias, kuinka


paljon vääryyttä tehdään maailmassa. Tuokin Helena Näkki, josta kai
olette lukeneet lehdissä ja jota porvarit yhä vielä vainoavat, on tuiki
viaton mielestäni. Suuri uneksija hän on, tulevaisen ihmiskunnan
hyväntekijä, ja hänet teljetään salpojen taa vain siksi, että jotkut
raa'at ja tyhmät ihmiset pahentuvat hänestä ja räjäyttelevät ilmaan
julkisia laitoksia. Sehän on samaa kuin tuomittaisi jaloa tulenliekkiä,
siksi, että joku varomattomuudessaan on polttanut talonsa. Entäs
Tuira rukka! Entinen mieheni. Tunsittehan hänet hyvin. Häntä on
syytetty harkitellusta yksityiskostosta. Sellaista hyvänpäivän lasta. Se
ei ole mahdollista ja Lombroson teorian mukaan on hän sitäpaitsi
syyntakeeton.

— Miten hellä ja julma te osaatte olla yht'aikaa!

— Niin, tämä vääryyden tulva raivostuttaa minua. Ja kyllä kestää,


ennenkuin porvareista tulee kalua. Suomen historia on heistä saanut
monta Klinsporia lisää…
— Vääryydet ovat mielestänne siis yksinomaan porvarien puolella?
sanoi Kuutti hieman ivallisesti.

— Ei, vaan myötätuntoni on kokonaan sosialistien puolella ja


heidän puolellaan on tulevaisuus. Me elämme murrosajassa, kaikki
arvot arvioidaan uudelleen. Kaikki edelläkävijät ovat pakotetut
rikkomaan entisiä tapoja, jotka ovat vain tyhjiin raukeavain,
kuolemaan tuomittujen siveyskäsitteiden kuoria. Marttyyreilla on
melkein aina rikollisen leima. Mutta sellaisia rikollisia tahdon minä
puoltaa. Ja te, te puollatte tietysti porvareita?

— En ole koskaan ennen sitä tehnyt. Mutta nyt kenties. Te


sosialistit olette nyt vallassa. Ja minä luulen, että meidän
runoilijoiden täytyy aina olla vähemmistössä, aina sorrettujen ja
solvaistujen puolella, aina sortoa vastaan… Siltä tuntuu minusta…

— Minä olen sosialisti enemmän kuin koskaan ennen. Mutta


samalla tunnen syvemmin kuin koskaan ennen, että minun täytyy
rajoittua, olla siellä, missä minun voimiani enin tarvitaan ja jossa itse
voin olla hyödyllisin. Maailman kurjuuden mitta on rajaton ja ihmisen
elämä ja voima on rajoitettu. Se on päätetty: palaan Viroon. Viron
valtakuntaan. En valloittajana, niinkuin olin aikonut, vaan hiljaisena
työntekijänä. Sitten kun kansainvälisen valtio-oikeuden selkkaukset
ovat lopussa, antavat yksityiset ja yhteiskunnalliset oikeuskäsitteet
yhä enemmän selvittelyn aihetta. Siihen aion valmistua. Se on
sopusoinnussa sekä luonteeni että tarkoitusperieni kanssa. Rahaakin
on minulla nyt siihen riittävästi jo. Voin sen puolesta tehdä mitä
tahdon.

— Te onnellinen!

— Siksikö, että minulla on rahaa?


— Ei, siksi että teillä on sopusointu…

— Minulla ei ole sitä, mutta minä pyrin siihen.

— Onnellinen sittenkin!

— Sen onnen voi jokainen itselleen kustantaa. Se on raskas onni.

— Totta, totta! Koko maailma huokaa sen alla. Ellei tuota


ääretöntä kuormaa olisi koko ihmiskunnan yllä, tuntuisivat omat
tuskamme ehkä suuremmilta. Nyt ne haihtuvat, niin uskomattoman
pian, että oli melkein sääli. Ennen sitä olisi nimitetty —
raakamaisuudeksi. Mutta nyt ei ole oikeutta elää vain oman tuskansa
kanssa.

— Siinä olette oikeassa.

— Mutta on sentään hyvän joukon helpompi suoriutua siitäkin, jos


on rahaa, naurahti Kuutti.

Kiittäkää onneanne, että jäsenkorttinne on suojellut teitä


ryöstöiltä, olette säilynyt rikkaana, aikoi hän lisätä, mutta vaikeni.
Rahat olivat nyt sielläpäin. Ja jossakinhan niiden täytyi olla.

He katsoivat toisiinsa tutkistelevasti. Jotakin oli katkennut heidän


väliltään. Oliko se ehkä Suomen ja Viron silta?

Ja äkkiä he tunsivat kumpikin taas kuin hellyttävää koti-ikävää


toistensa puoleen.

He näkivät saman erittelevän osanoton toistensa silmistä, näkivät


— ja kovettuivat uudestaan.
— Te olette niin harvinaisen täys-ikäinen, Salme-rouva, virkahti
Kuutti. Teistä oppii aina jotakin.

— Tuo nyt on todellakin liian lievä rakkaudentunnustus, hymyili


Salme väkinäisesti pilaillen.

— Tehän ette sallinut muunlaisia…

Salme ei vastannut. Hän katsoi ulos ikkunasta seuraten silmillään


keväisten lumien tanssia, jotka löivät vasten akkunaa vedeksi
sortuen.
XIX.

Kevään pälviset viidakot alkoivat jo punertaa.

Oula Kuutti, Kaarina ja Seipi palaavat tervehdykseltä vainajien


luota.

— Tuo kaikki tapahtui silloin, kun maa vielä oli sula ja nyt on
talven-taival voitettu, sanoo Seipi.

— Vaikea talvi!

— Minun elämäni ankarin, sanoo Kuutti.

Kaarina ei virka mitään.

— Mutta katsokaahan, huudahtaa Seipi, eikö tuolla tulekin tohtori!

— Todellakin! Miten hän on muuttunut ja vanhettunut!

Pieni, mustiin puettu mies, joka kulkee vähän kumarassa hattu


silmille painettuna näyttää huomaavan seuran ja poikkeaa sivutielle,
nähtävästi päästäkseen tapaamasta.

— Millainen ihmisvihaaja hänestä on tullut, sanoi Seipi.


— Sitä on hän aina ollut itse asiassa, virkahti Kaarina. Mutta nyt!
Minä luulen, että hän vihaa itseäänkin. Pentti parka! Kuinka hän
suuttuisi, jos hän kuulisi surkutteluni, sillä hän ei voi sietää sääliä,
lisäsi hän.

— Hän tahtoo riittää itselleen, kunnes katkeaa. Tohtori on


luonne… sanoi Kuutti.

— Minä luulen, että hän käyttää morfiinia, sanoi Seipi. Olen vähän
kuullut…

— Ja minä luulen…

Kaarina pysähtyi. Hän täydensi ajatuksensa vain itselleen: että hän


surmasi Veran, mutta hän tunsi, että olisi ollut liian julmaa sanoa sitä
ääneen.

— Minä luulen, jatkoi hän, että hänen hermonsa ovat aivan


lopussa. Hänen hermosairautensa esiintyy aika ajoin
vainoamishulluutena. Hänen vaimonsa on voimaton. Heidän välillään
on aina ollut liian suuri juopa, tohtori on aina halveksinut naista niin
syvästi, ettei hän sairaanakaan voi ottaa häneltä vastaan oikeaa
ystävän apua, arkatuntoisempaa, läheisempää hoitoa. Vaimo on
pyytämällä pyytänyt häntä menemään lepäämään jonnekin
hoitolaan. Mutta silloin tohtori aina vimmastuu. Hän luulee, että
minä koetan saada hänet hulluinhuoneeseen. Kostoksi siitä, että hän
kerran pilalla lupasi sulkea minut sinne. Ja kukaan ei uskalla olla
huomaavinaan hänen kädessään ilmenevää koneellista
hermonytkähdystä. Silloin saa hän melkein raivokohtauksen.

— Hän ei tahdo jättää työtään.


— Hän tekee työtä kuin hullu. Mutta karttaa ihmisiä, murahtelee
kaikelle ja kaikille.

— Valtiollinen toiminta oli hänelle liian rakas. Luopuminen siitä


mursi hänet.

— Veran kohtalo koski häneen myös kovasti, ja lisäksi se, että


tuon kaiken piti tapahtua juuri hänen luonaan.

— Jos se ei sittenkään ollut vahingossa, sanoi Kuutti hitaasti. Tuo


ajatus vaivaa minua usein.

— Luulet siis, että tohtori…

— Ei, ei. Sitä en tarkoittanut. Annan pääni pantiksi siitä, että


tohtori on viaton.

— Tohtori on kiivas… Kaikki tietävät sen…

— Tohtori rukka. On hirveätä noin saada väärän epäluulon varjo


päälleen elämänsä ajaksi… Se on, luulen, todellinen syy hänen
hermosairauteensa. Tekisin vaikka mitä voidakseni vapauttaa hänet
siitä, vaikkapa todistamalla, että Vera itse… Niin, mitä mahdotonta
siinä olisi! Vera oli kiihkeä ja ylpeä, onnettomana syntynyt. Hän ei
ehkä jaksanut elää… puhui Kuutti.

Seipi katseli poispäin huulet yhteenpuristettuina. Jotakin rakkaan


vainajan salaisesta elämästä pyrki purkautumaan ilmoille, mutta hän
vaikeni synkästi.

— Jos hän todella tahallaan… Silloin olen minä syypää hänen


kuolemaansa, sanoi Kaarina. Kasvatin väärin häntä.
— Sinä teit kaikkesi, mutta minä, minä en kasvattanut häntä
ollenkaan! Ja hän olisi tarvinnut tukea, miehistä tukea. Ehkä tohtori
oli oikeassa silloin kerran, voimansa päivinä, tuomitessaan minut.
Kuolemaan tuomittu rotu tulee meille idästä.

— Se on liian kaunis tähän maailmaan, jos se on samanlainen kuin


Vera, sanoi Seipi.

— Miten olenkaan uskaltanut ruveta kasvattamaan ihmiskuntaa,


jos en ole edes yhdelle ainoalle ihmislapselle osannut antaa elämän
rohkeutta! Ehkä tohtori on oikeassa minunkin suhteeni, puhui
Kaarina.

— Tohtori on ollut yleensä enemmän oikeassa kuin mitä olemme


luulleetkaan. Hän on sitäpaitsi oikea mies, periaatteen, oman pohjan
mies. Raudankova, työkykyinen, järkkymätön; katkeaa, ei taivu.
Sellaisia meillä juuri tarvitaan. Olisi suuri vahinko isänmaalle, jos hän
todella murtuisi. Hänellä oli se hehkuva mielenkiinto elävään
elämään, joka on kaiken personallisen toiminnan käyttövoima, ja
joka panee liikkeelle toisen voimia. Hänessä on diktaattori-ainesta.
Hän näkee suurissa piirteissä, tekee vääryyttä pienemmille. Ja niin
on juuri tehtävä tällaisina vallankumousaikoina. Toiset takertuvat
pikkuseikkoihin, kuluttavat omantunnonmukaisesti niitä palvellessaan
ja hoidellessaan omantuntonsa murskaksi, hämärtyvät, sekaantuvat
suurissa. Jompaankumpaan lajiin kuuluvat inhimilliset hyvän- ja
pahantekijät. Etten minä itse vain kuuluisi jälkimäiseen lajiin! Seipi,
nuori mies, tee tiesi selväksi ajoissa, sanoi Kuutti lyöden häntä olalle.

He olivat hetkeksi pysähtyneet katselemaan jäänsä luoneen


merenlahden ensimäistä vapaata välkähtelyä.
— Aamu valkenee meille sittenkin, sanoi Seipi. Ja vapautuvan
kansani ihmisyystaistelu kutsuu minuakin, irtolaista, minä tunnen
sen.

— Mutta suorittakaa, Suomen miehet ja naiset, se taistelu sitten


omin voimin, omin asein, ei niin kuin nyt on tehty! Tekisi mieli
vieläkin huudahtaa kuin tuo kansallinen patsasrunoilijamme, joka on
saanut vanhettua ja unhottua vieraan kielen ja villien intohimojen
sorinassa: "Äl' yli päästä perhanaa, kas vielä hetkinen!" Ja
löylyyttäkää sitten toisianne ja kurittakaa pahaa sisuanne niin paljon
kuin tahdotte ja tehkää Suomesta ihmisyyden ensimäinen
esikartano, jos se teille onnistuu!

— Miksi sanot "te", aivan kuin itse olisit vieras koko asialle? sanoi
Kaarina vähän nuhtelevasti.

— Minä! Tietysti minä myötävaikutan ja avustan omalta osaltani,


jos voin, mutta elää täällä en enää jaksa. En edes tuossa uudessa
onnelassa, jos sellainen tulee. Minä tarvitsen erehdysten maailmaa
ja avarampia olinsijoja, niin — ehkä toisia ihanteitakin kuin mitkä
täällä pääsevät vallalle. Puhtaampi ilma on usein suurien rikosten
kuin pienien hyveiden yllä. Kenties on keko-ihminen kaiken
kehityksen loppupää. Ihmisihanne puree omaa häntäänsä kuin
käärme. Mutta vielä on matka sinne pitkä ja elämä on lyhyt. Meidän
polvemme voi vielä juuri ja juuri pysyä sen haavin ulkopuolella, jos
se tahtoo. Minä tahdon. Ja sitten… Katsella rumaa ja ajatella
kauniisti, jos osaan. Se on minun ihmisyyteni koetuskivi.

— Ja luoda kauniita unikuvia, sanoi Seipi.

— Ja rakastaa rumaa todellisuutta.


— Ja naukata joskus putelijuomaakin, nauroi Seipi.

— Ja syödä sianlihakotletteja! Luuletko, Kaarina, että vielä jossakin


on niin taantumuksellisia oloja, joissa sellaista voi tehdä
herättämättä pahennusta. Sinne painun, vaikka Tulimaahan asti.

— Julma ja tunnoton mies! vastasi Kaarina leikkipuheeseen.


Uneksia ensin vaikeita ihanteita ja jättää ne muiden hartioille
toteutettaviksi!

— Ja kaikkein mieluummin juuri sinun, rakas Kaarina. Sinä olet


kuin luotu sitä varten. Ilman sinua olisi nyt uskoni uniin ja
ihmisyyteen tipo tiessään.

— Niin, maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, siihen täytyy uskoa


silloin, kun näkee teidät, neiti Linna, sanoi Seipi lämpimästi. Mutta
tunsin yhden, joka olisi sopinut siinä suhteessa teidän
opetuslapseksenne. Meri Orkokummun. Vahinko, ettette tullut häntä
tuntemaan. Liian myöhään sain minäkin silmäni auki. Olin silloin niin
Aarian henkioppien vallassa, etten erottanut aurinkoa kuusta. Kuule,
Kuutti, varo itseäsi, kyllä hän siellä ulkomailla löytää sinut, kun jo
niin kauan on sinulle kirjoitellut. Ja silloin kummitus vie sinut!

Kaarinan sisällä säpsähti jotakin, jota hän ei voinut selittää.

— Saa viedäkin jo, sanoi Kuutti raukeasti.

— Nyt sinä vasta olet tarpeellinen. Ajattele: ensikerran koko


maailman kaikkeudessa saat edustaa vapaata Suomea maailmassa,
saat käydä ilman orjan leimaa otsalla ja runoilla vapaan
kansakunnan arvoisia runoelmia. Millaisia teoksia mahdat nyt
kirjoittaakaan!
— Luulen, etten kirjoita enää mitään.

— Et voi olla kirjoittamatta, lyön siitä vaikka vetoa! Tiedätkö,


minäkin tahtoisin nyt osata kirjoittaa. Jos en olisi käyttänyt
nuoruuttani väärin, vaan olisin hankkinut silloin enemmän
ammattikätevyyttä sormiini, niin nyt, nyt kirjoittaisin! Ylistyslaulun
elämälle! Sellaiseksi on suru minut viljellyt. Eikö se ole ihmeellistä?

Kaarina ja Kuutti hymyilivät.

— On ilo nähdä sinua tuollaisena. Pidä kiinni elämästä, älä päästä


sitä kädestäsi! Se on sittenkin paras kirja.

He olivat tulleet rantapuistikon ulommaiseen reunaan.


Ensimäisessä kadun kulmassa erkani Seipi seurasta.

Kaarina ja Kuutti kulkivat pitkän aikaa äänettöminä.

Vihdoin kysyi Kaarina:

— Onko siis aivan päätetty asia, että lähdet pois maasta?

— Heti rauhan tultua maailmaan. Olen jo sitoutunut ulkomaan


kirjeenvaihtajaksi.

— Nyt juuri, jolloin oma maa tarvitsisi täällä kaikki voimat ja


etenkin sinun laajaa, yhdistävää henkeäsi.

— Tänne jää nuorempia.

— Kunpa jäisivät edes ne! Mutta pahoin pelkään, että tämän


pitkän piiritystilan jälkeen tulee olemaan oikea kansan vaellus
ulkomaille. Mutta sinä kyllä ansaitset ja tarvitset ilmanvaihdosta.
Ymmärrän hyvin. Suomi saa sinulta taas ihania teoksia…
— Luulen, ettei Suomi saa minulta enää mitään. Todella. Tunnen
itseni niin vanhaksi ja väsyneeksi. Olen enemmän ihminen kuin
taiteilija. Taide ei innostuta minua enää niinkuin ennen. Olen
yrittänyt, ei käy, minulla ei ole halua kiehtoa ketään, ei mielenkiintoa
sanoa muille, mitä tiedän ja tunnen. Tahtoisin mieluummin itse tulla
paremmaksi ihmiseksi, sellaiseksi kuin sinä, Kaarina, sanoi Kuutti
vakavasti, puristaen hellästi Kaarinan kättä.

— Voi mitä sinä puhut!

— Niin on asia. Ja juuri tuo mielenkiinnottomuuteni aiheeseen, tuo


hermovoiman puute elämän ilmiöihin nähden välittyy siihen, mitä
kirjoitan, välittyy lukijaan, se on: minusta tulee huono taiteilija. Miten
kummallista! Silloin kun tein taidetta huonommalla, hetkellisemmällä
puolella itseäni, niin sanotulla temperamentilla, silloin olin oikea
taiteilija, tunsin sen, ja samalla aina kärsin siitä, ettei minulla riittänyt
voimia tuomaan esille kuin murto-osan ihmisyydestä ja itsestäni, ei
koskaan parempaa, suurempaa itseäni. Olin sen edessä aina nöyrä
ja aseeton. Sen vuoksi, niin paljon kuin kirjoitinkin, en koskaan
saanut oikeaa itseäni esille taiteessani, ei kukaan ole nähnyt minua
siinä sellaisena kuin olin. Paitsi sinä ainoa, Kaarina, joka aavistit
minussa näkyväistä minääni paremman olennon. Kerran koetin olla
ihminen. Se epäonnistui. Se oli tuo hirveä räjähdystyö, joka vaati
pienen Merin hengen.

— Hän ihaili sinua suuresti?

— Hän oli niin nuori. Nuorilla on ihailun lahja. Miksi otin sen
vastaan? Se vain lisää omantunnon tuskien kuormaa sydämessäni.
Tiedätkö, Kaarina, tämä maa polttaa jalkojeni alla. Olen täällä liian
paljon kärsinyt. En voi jäädä tänne. Vielä vuosi sitten kiroilin
itsekseni sitä, että minä en elänyt renesanssin aikana, jolloin oli
seikkailuja, vaihtelua, että nykyajan ihmiselle kaikki kokemukset
tulivat niin yksitoikkoista tietä, konversatsionin tietä, kamari-istujan
pöydän ääreen. Ja nyt on kuitenkin tuosta samaisesta huoneeni
ovesta tullut sisään niin paljon kammottavia sieluntragedioja, että
pelkään sitä, se on sirossa sanomalehti-tiedonantojen muodossa
myllertänyt sydämeni ja elämäni. Oven musta aukko minua
kammottaa. Tahtoisin päästä maihin, joissa ihmiset eivät asu
tällaisissa umpinaisissa kauhunkammioissa, joissa on ilmaa, valoa,
aurinkoa, liikkumisvapautta. Ja jos suuri kohtalo suo minulle jonkun
suuren ja kauniin ajatuksen, niin lähetän sen sinulle, Kaarina, sinulle
yksin, joka osaat muuttaa kaukaisimman utopian todellisuudeksi.
Muut! Eivät osaa! Eivät ainakaan minun utopiojani.

Tai sitten, Kaarina, ainoa ystäväni, jos vielä teen jonkun runon,
saat senkin. Uskallatko ottaa sitä vastaan? Sillä se ei tule olemaan
mitään muuta kuin ilmaan ampuva hehkuva tuskansäie siitä elämän
surusta, jota kannan. Olen koettanut avartaa rajojani väkivaltaisesti,
kenties sisäisestä ylpeydestä, vallan, maineen, menestyksen,
ymmärtämyksen toivossa, olen tehnyt syntiä syvintäni kohtaan. En
tee sitä enää. Lakkaan ulkonaisesti näyttelemästä runoilijaa, mutta
sisimmässä itsessäni en voi koskaan lakata sitä olemasta. Minun
täytyy alati ulvoa kuin hukka tähtiä kohti, haukkua kuin yksinäinen
hylje jääkaljamalla, vavista ja valittaa elämän sylissä alastomana ja
avuttomana kuin tuleen heitetty kukkanen. Kukaan ei sitä ääntä
rakasta, en itsekään, se on vain yksi ainoa yksitoikkoinen
viulunkielen sävel, mutta sitä säveltä ei ole kellään muulla koko
avarassa maailmassa kuin minulla yksin. Minä hallitsen sitä ja se
minua. Se on omaani, se on synnyntäpakkoni, ja sille minä tahdon
olla uskollinen. Ja sitten sinulle, Kaarina? Kaukaa? Sallitko? Voi, sinä
iki-ihana, miksi minä löysin sinut niin myöhään elämässä?
Kaarinan suupielet värähtelevät. Jotakin syttyy ja sammuu
hänessä joka hetki. Hän on peloittavan kalpea.

— Salliman tahto! äännähtää hän.

— Niin, nyt minä uskon siihen. On olemassa jotakin salaperäistä,


valta, jota ihminen ei voi voittaa. Me olemme tässä, sinä ja minä.
Meillä ei ole muita kuin toisemme, emmekä sentään voi yhtyä…

— Hyvästi, ystävä!

— Hyvästi.

Kaarina hoippuu ovestaan sisälle kuin raukeava varjo.

Oula Kuutti jää tuijottamaan kivettyneenä hänen jälkeensä.

*****

Kaarina, Kaarina! nyyhkyttää hänen sydämensä. Sinä ainukainen


oikea! Ei saa olla kohtaloa, joka erottaa! Rakastathan sinä minua,
minä näen, minä tunnen sen? Kuinka en uskaltanut kysyä sitä, en
lausua tuota sanaa, en nyyhkiä ilmoille omaa epätoivoista
kaipaustani! Rakkaus! Minä pelkään tuota sanaa, se on kylvänyt
liiaksi onnettomuutta minun tielleni ja enemmän vielä muiden. Ja
miten uskaltaisin enää tarjota sitä? Se on raajarikko raukka,
sydämeni on parantumattomia sälöjä täynnä ja ikuisesti suruttaren
vanki. Harhailla, vaipua harmaudessa, jossa ei päivä nouse eikä
laske, yksin-olossa, jossa ei ole muuta tuntoa kuin murheen paino,
se on oikeaa Oula Kuuttia se, josta ei kukaan tiedä, mutta joka
levittää kuoleman siimeen ympärilleen.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge


connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and


personal growth every day!

ebookmasss.com

You might also like